Vasta kesällä tajusimme että mistä oli kyse Klaukkalan Lemmikkitalon osalla. Olimme maaliskuussa ohimennen sanoneet Markkinointi ASOP:n Markku Mäkiselle että meidän vuokrassa maksamamme alvi ei ehkä ole kohdallaan. Joku oli meille asiasta sanonut, kirjanpitäjä tai joku. Me emme olleet kovinkaan asiantuntevia tämän Alvin osalta yleensäkään koska Rockopiston toiminta oli alv0% voittoa tuottamatonta toimintaa, ja varsinkaan tilojen vuokrauksen alv asioista ei ollut mitään tietoa. Kesällä selvitimme Alv-verottajalta asian ja kävi ilmi ettei vuokranantaja saa lain ja ohjeistuksen mukaan periä Alv-veroa Alv 0% toimijalta. Ja eikä myöskään saa siten käyttää Alv-vähennyksiä. Kaiken kukkuraksi herra Mäkisen Klaukkalan Lemmikkitalo Koy:n vuokralaisista taisi olla valtaosa alv 0% toimijoita: musiikkikoulu Jukola sekä koira yhdistyksiä yms. monta vuotta ja ilmeisesti kaikilta peritty alvia. Silloin onkin kyse jo isoista rahoista, ilmeisesti vähintäänkin kymmenistä tuhansista yhteensä, kun meidänkin osalla tämä alv oli kuitenkin vajaa 3.000 euroa.
Ja kun tuota alkaa miettimään, tajuaa todella miksi Mäkiselle tuli kiire ja hätä häätää meidät vaikka laittomin keinoin ja saada huomio kääntymään aivan muuhun aiheeseen.
Klaukkalan Lemmikkitalon toiminta vain suisti tilanteen Klaukkalassa katastrofaaliseksi, ainoa paikka meille löytyi Työväentalon kahvilan nurkasta. Ei ollut kivaa ja aiheutti paljon ylimääräistä vaivaa, ja rahankulua.
Mäkinen ei ole edelleenkään palauttanut kaikkea, ja varsin epäilyttävältä vaikutti ne muutamat palautukset jotka suoritettiin suoraan pankin tiskiltä panona. Me maksoimme sentään Klaukkalan Lemmikkitalo Koy:n tilille, miksi ne kaksi mitätöntä palautusta eivät tulleet sieltä. Eikö niiden haluttu näkyvän kirjanpidossa? Vaikka itse sanonkin, haisee!

Toinen vastaava tapaus tapahtui Helsingissä. Teollisuustalo PP Oy:n Kallio vaihdatti lukon sarjan niin ettemme päässeet tiloihin ja viimeiset opetukset estyivät siellä. Siinäkin asiassa ensin luulimme kyseessä olevan muun syyn, ennen kuin kesällä tämäkin valkeni. Ihan vaan ”Bobi” Kalliolle viestinä, luetutimme juuri sinun vuokrasopimuksesi Alv-verotarkastajalla ja vastaus oli tylyn yksinkertainen, sopimus on laiton! Ja kaikkien selittelyjen ohessa teit toisen hölmöyden, menit todistajan läsnäollessa sanomaan että avainta ei meille tipu ja syy on meidän koska me aloitimme?
No, Teollisuustalon Popin toiminnan ymmärtää täsmälleen samassa valossa kuin Klaukkalan Lemmikkitalon Mäkisen toiminnan, siinäkin talossa on muita alv0% toimijoita vuokralla, kuten mm. Itä-Helsingin Musiikkiopisto ainakin ja ilmeisesti muitakin. Meidän osalla tuota laitonta alv:tä Teollisuustalo Oy peri n. 4.500 euroa.

Jo niin, selvitimme muutakin samassa yhteydessä Alv verottajalta: Rocktehtaalle tiedoksi; musiikkitilojen vuokraaminen laitteiden kanssa on alv-alaista toimintaa, kun muusikko opettaa, se on alv-alaista toimintaa ( vain esiintyminen on alv0%) ja jos on firma joka antaa opetusta ja samalla opettaa ”yksityisoppilaita” niin verottajan tulkinta yksityisoppilaista on sama kuin rakentamisen kuutamoinnissa: se on veronkiertoa. Se on sitä harmaata taloutta.

Huhtikuussa yritimme samaan aikaan oman katastrofin keskellä torjua enteilevää opiston konkurssiuhkaa, teimme maksusopimuksen ja suoritimme ensimmäisen 2.000 euroa. Toukokuun lopulla olisi pitänyt suorittaa 3.000 euroa. Siitä suoriutumalla konkurssiuhka ei olisi ollut syksyn startissa päällä tai ainakin se olisi ollut kauempana, olisi ollut aikaa enemmän.

Tuo 3.000 kummitteli toukokuussa kaikkialla: Mäkinen panttasi maksettuja vuokria n. 3.000 euroa, oppilailta saamattomia saamisia oli aika tasan 3.000 euroa, palkkojen hoitamiseen tarvittiin noin 3.000 euroa ja konkurssin torjuntaan tarvittaisiin 3.000 euroa.
Toukokuussa oli keikat menossa, varmaan kaikki niille osallistuneet ne muistaa. Silloin oltiin tilanteessa että valinta piti suorittaa, maksaako opettajien palkat vai siirtääkkö konkurssiuhkaa kauemmaksi myymällä loput Rockopiston soittimet ja laitteet heti keikkojen loputtua. Tilanne oli selvä valinnan suhteen, opettajat ansaitsivat palkkansa. Tässä kohdin selkäranka taittui lisää.

Kevätkeikkojen ollessa meneillään muuhun ei juuri jäänyt aikaa. Kaiken keskellä tuli sitten joitakin sekaannuksiakin. Siitä anteeksipyyntö sinulle Pasi. Saadusta informaatiosta tuli väärä ymmärrys.
Mutta kaiken keskellä, asunnottomana, keikat menossa, rahahuolet päällä jne jne stressi oli niin kova että muisti kärsi väkisinkin.

Ja toivottavasti Hydrasilin porukat ymmärtävät nyt miksi keikkojen tulo nettiin kesti kuukauden tai jotain. Sitä valtavaa määrää materiaalia oli vaikea editoida niissä olosuhteissa ties missä ja lisäksi siirtää vieläpä nettiin. Mutta tulipahan sekin tehtyä.

Tilanne olisi ollut varmasti toinen 8.9. jos meillä olisi ollut Klaukkalan Lemmikkitalon panttaama maksettu vuokra n. 3.000 euroa, lisäksi Klaukkalan Lemmikkitalolle maksettu laiton alv n. 3.000 euroa, Teollisuustalolle maksettu laiton alv n.4.500 euroa sekä ehkä vielä ne saamattomat kevään 2011 oppilasmaksutkin.
Pienistä puroista kertyy iso joki, eikös joku ole niin joskus jossain sanonut.

Kaikkien vaikeuksien alku ja äiti

Joku runsas kaksi viikkoa sitten meille todettiin että teimme oikeastaan vain kaksi todellista virhettä koko Rockopiston toiminnan historian aikana. Ensimmäinen virhe oli palkata ensimmäisen toimintavuoden opettajat ja se toinen todellinen virhe oli tehdä heistä tutkintapyyntö.
Ammattilaisen laskemana molemmat virheet ovat maksaneet Rockopistolle vuoteen 2011 mennessä reilusti yli 200.000 euroa. Ensimmäinen noin 200.000 euroa ja toinen noin 40.000 euroa. Päälle vielä ensimmäisen aiheuttamat perintäkulut ja maksujen korotukset yms. kymmeniä tuhansia. Kun noita summia summaa, ymmärtää miksi vaikeuksia oli, miksi meiltä meni henkilökohtaisesti kaikki, talo ja omaisuus kun Rockopistoa yritettiin pelastaa. Ja miksi nyt ei jäljellä ole mitään muuta kuin henkilökohtaista velkaa 150.000 euroa, oma omaisuus mennyt ja Rockopiston konkurss. Ilman ensimmäistä vuotta kaikki olisi hyvin Rockopistossa.

Mutta emme me voineet tietää että Rockopistoon oli luikerrellut Juudas jo syksyllä 2006 joka vain odotti tilaisuutta. Ja tilaisuushan koitti kun poikamme Ville kuoli 29.1.2007 . Heti helmikuun alussa alkoivat toimet, Sami K. ja Tomi R-K marssivat Uusyrityskeskukseen Hämeenlinnassa.

2007 kevätlukukausi

Kaikki alkoi valoisasti, jopa muistikuvissa tammikuu 2007 on aurinkoinen. Uusia oppilaita vyöryi opistoon ja peruskoulun musiikkia opettaville opettajille suunnattu kurssitus oli perusraameiltaan koostettu. Sami K. lupautui tammikuun ensimmäisessä palaverissa vapaaehtoisena koostamaan kursseilla käytettävän materiaalin sisällön jonka Harri A. sitten muokkaisi graafisesti kohdalleen.
Ensimmäinen kurssipäivä oli helmikuun loppupuolella. Markkinointi aloitettiin ja menestys oli loistava, tarjolla olleet kurssipäivät varattiin täyteen. Ja tästä on turha saivarrella, seuraavana vuonna, keväällä 2008 toistui sama tilanne. Kaikki Bändiohjauksen ABC- kurssien osallistujapaikat myytiin loppuun keväällä 2008.

Sitten sattui jotain yllättävää, odottamatonta ja dramaattista. Perheen vanhin poika Ville kuoli 22 vuoden ikäisenä 29.1. Se oli dramaattinen salama kirkkaalta taivaalta joka sai hetkessä perheen asiat sekaisin.

Romahdus 2007

Helmikuussa 2007 Rockopiston aurinko peittyi tummiin pilviin. Sääli että totuus paljastui vasta ajan kuluessa, meille liian myöhään ja liian myöhään Rockopistolle.

Tämä on yhdistelmä esitutkintaa, oikeusistuntoja ja yksityisiltä henkilöiltä 2007 – 2011 välillä kertynyttä tietoa.

Sami K. ja Tomi R-K. saivat idean perustaa oma koulu ilmeisesti viimeistään joskus vuodenvaihteen kieppeillä. Samillahan ajatus omasta bändikoulusta olikin valmiina kuten työhakemuksessasi jo kesällä 2006 kerroit.
Tilaisuus tuli Villen kuoleman myötä tammikuun lopussa. Alle kaksi viikkoa, helmikuun alkupuolella, Villen kuolemasta. Sami K. ja Tomi R-K varasivat ajan Hämeen uusyrityskeskuksesta asiana oman yrityksen perustaminen (em. henkilöiden itse kertomaa esitutkinnassa). Mika K:ta oli pyydetty myös mukaan mutta hän ei kuulemma halunnut lähteä, vaiko ei huolittu. Miksi Mika muuten olisi ollut niin kiukkuinen siitä että hän sai palkan ja muut ei.
Siihen miksi hän, on hyvin yksinkertainen syy, hän oli aakkosissa ensimmäinen.

Uusyrityskeskuksessa homma aloitetaan laskelmista, tehokasta toimintaa. Laskelmat avarsivat automaattisesti sankareiden mieltä ja he tajusivat nopeasti ettei omalla koululla ole juurikaan onnistumisen mahdollisuuksia jos Rockopisto menestyy. Laskelmien teko myös kertoi heille mikä on Rockopiston haavoittuva kohta, talous. Hehän tiesivät, luonnollisella tavalla, talouden perusrakenteen: omat palkat, oppilailta laskutettavan maksun, opettajakurssien tulot ja tarvittavan tiedon vuokrakustannuksen tasosta saa muista vastaavista kohteista joita alueella vuokralle tarjotaan.
Sinänsä, heillä oli myös toinenkin ongelma: Rockopiston startti oli tehty Hämeenlinnan Uusyrityskeskuksessa ja sieltä ei tulisi kovinkaan helposti puoltoa heidän omalle vastaavalle yritykselle. He häipyivätkin näissä kuvioissa Uudenmaan puolelle jossa Finnvera hääräsi omin nokkineen suoraan.

Niinpä heille syntyi suunnitelma raivata Rockopisto tieltä pois ja viedä oppilaat. Sen suunnitelman toteuttamiseksi ensiksi Sami K. toistuvista lupauksistaan huolimatta ei tehnyt työosuuttaan kurssimateriaalin kasaan saamiseksi. Toinen ratkaiseva temppu oli lakata välittämästä uusien oppilaiden tietoja toimistolle. Uusien oppilaiden osalta järjestelmä oli keväällä 2007 se että oppilaat toivat täytetyn oppilastietolomakkeen oppitunnille jonka opettajat välittivät eteenpäin toimistolle. Varsin tuttu järjestelmä monista musiikkioppilaitoksista. Hovioikeudessa kävi vastaansanomattoman selvästi esille se että kaikilla kolmella sankarilla oli hallussaan juuri noita oppilastielomakkeita, Tomi R-K jopa kuvasi lomakkeen tarkasti (löytyy nauhoilta). Asiaan vaan liittyy se että jos ko. henkilöt olisivat toimineet ohjeiden mukaan, heillä ei olisi ollut kyseisiä lomakkeita yhtään hallussaan. Samalla se että lomakkeet olivat heidän hallussaan, kertoo siitä että he alkoivat tosiaan keräämään tietoja omaa tulevaa firmaansa varten.

Samanaikaisesti Villen kuoleman jälkeinen asioiden hoito eli hautaus ei meinannut sujua mitenkään. Meidän talous oli jo tuolloin ohut kuin paperi ja Villellä ei tietenkään ollut sen ikäisenä omaisuutta. Meillä ei ollut rahaa hautajaisiin. Anomus hautausavustuksesta Janakkalan kunnalle veti vesiperän, tuli kielteinen päätös. Mitä tehdä? Tilanteen ratkaisi lopulta Villen isoäiti joka eläkeläisen pienistä rahoista kustansi hautaamisen joka saatiin lopulta suoritettua 3.3. Kuolemaan liittyvä surutyö pääsi vasta sen jälkeen käyntiin. Taloudellinen katastrofi oli kuitenkin jo käsissä.
Opettajat toimittivat yhteisen suruadressin meille. Tuntuu vaan aika härskiltä kun nyt tietää mitä he samaan aikkaan puuhasivat selän takana.

Kurssit jouduttiin peruuttamaan maaliskuun puolella Sami K.n tekemättömän työn takia kun eteen tuli tilanne että niiden alkamista ei voinut enää siirtää. Se oli erittäin vakava takaisku koska kurssien tuotto olisi jo sellaisenaan riittänyt Rockopiston rahoituksen järjestämiseen seuraavan lukukauden alkuun. Kurssien peruuntumisen jälkeen ainoaksi toivoksi ja uusien oppilaiden oppilasmaksuilla joiden avulla Rockopiston talous olisi myös pysynyt kasassa.
Mutta uusien oppilaiden tietojen tulo ehtyi maaliskuun puoleenväliin mennessä.
Maaliskuun lopussa 2007 oltiin Rockopistossa tilanteessa jossa talouden tukijalat olivat romahtaneet ja koulun rahat olivat kaikesta ennakkosuunnittelusta poiketen käytännössä loppu ja riittivät vain yhden opettajan palkkaan. Kahden opettajan palkat jouduttiin maksamaan palkkaturvan kautta. Sinänsä outo juttu oli se että kun Mika K. sai palkan ainoana Rockopistolta maaliskuun lopussa niin hän soitti ja haukkui. Haukkumisen aihe oli se että hänelle maksettiin palkka?!
Koko huhti- ja toukokuu mentiin niin että palkat menivät palkkaturvan kautta.
Mutta eihän pahanteko tähän jäänyt. Silloiset sankarit olivat runsaasti poissa, luvatta ja mitään tiedottamatta. Kertyneen tiedon valossa arvio, herrat kun päättivät yhteistuumin olla palauttamatta opettajien päiväkirjoja (taas tuttu käytäntö oppilaitoksista) toukokuun lopussa, on että noin 210 – 240 tuntia jäi kokonaisuudessaan tekemättä. Eli käytännössä yhden kuukauden työt. Tiedot poissaolojen määrästä on sinällään helppo laskea ja tarkentavat tiedot ovat kertyneet hitaasti 2007 syksyn ja 2011 välillä.
Näitä luvattomia poissaoloja sankarit sitten käyttivät hyväkseen kertoen oppilaille ja heidän vanhemmilleen että kun palkat on saamatta heidän täytyy tehdä muuta että elävät. ja että Rockopisto ei halua palkata sijaisia heidän poissaolojen ajaksi.
Hauskaa on se että Pete törmäsi vielä keväällä 2011 väittämään että sankareilta jäi palkat saamatta. Niinkö se oli herra Sami K.? Palkkaturva papereiden mukaan sait kaiken ja korotkin vielä, myös niistä poissaolotunneistasi. Totuus on joskus todella tarinaa ihmeellisempää.

No mutta eihän tämä sankareiden toiminta edes tähän jäänyt. Kaupanpäälle he tarjosivat sen että Suomi24 – keskustelupalstalla syksyllä 2006 alkanut ja jo kuupahtanut keskusteluketju heräsi taas henkiin. Tämä keskusteluketju Suomi24 Riihimäen osastolla ansaitsee pienen huomion. Meidät leimattiin siinä huijareiksi jo ennen kuin toiminta edes fyysisesti alkoi. Kuinkahan moni on aloittanut uuden jutun jo etukäteen huijariksi leimattuna.
Tämä on nyt sitten viestiä Sami K.:lle, Rankille ja Pynttärille Hämeenlinnaan. En minä nyt aivan uivelo ole. Tein toista vuosikymmentä töitä turvallisuusalalla, ja hiukka muissa hommissa kuin vartijana. Ja tuttujakin kertyi. Muutama yhteydenotto niin olihan minulla tieto Enirosta siitä että kuka missä milloin, vai mitä Outi Irmeli ja herra Sami K.. Ja Rankille siitä että kun 2008 alkukesästä soitit ettei tietoja enää ole, puhuit palturia. Muutama päivä aiemmin olin selvittänyt että siellä ne on ja viranomaiset saa ne pyytäessään. Ai ai. Ja huomauttaisin Sami K:lle että sinun maaninen käymisesi Rockopiston nettisivuilla oli jopa hupaisaa, siis siinä maanisuudessaan. Moni tonttu ei tajua mitä oma tietokone lähettää automaattisesti ulos kun sen käyttäjä surffailee jollain nettisivulla. Osaavalle koneen lähettämä datavirta kertoo paljon, selviää kaikenlaista. Esimerkiksi että Sami K. löytyy muusikoiden netistä nikillä Jazzbasso. Auts, osui ja upposi. Samoin pörräämisesi Prh:n sivuilla tutkimassa Rockopistoa sekä Kauppalehden tiedoissa, googlaamishistoriaa jne jne. kuin se että Suomi24 kirjoituksesi muutamia päiviä sitten jossa mainitset minut nimellä. Aikanaan tuli huviteltua toisen ällistyksellä kun Ollille kerroin että 7 minuuttia 32 sekuntia sitten kävit opiston nettisivuilla. Joku osaa ja joku ei.
No, en lähde tekemään asiasta tutkintapyyntöjä. Poliisipäällikkö Holman 2011 puolella toimittama Pynttärin ja Rankin selvitys touhuista alkukesästä 2008 kertoo miksi. Yrityksen kunnianloukkausta Suomi24-sivun keskusteluketjusta ei voi selvittää toimittajan lähdesuojasta-laista johtuen. Sinänsä hupaisaa, emme edes pyytäneet tutkimaan yrityksen kunnian loukkausta (sitä kun ei voi tehdä) vaan perättömän tiedon levitystä ja en tiedä mistä se toimittaja siihen keskusteluketjuun ilmestyi lähdesuojalakia käytettiin.

Vielä lisään että äitini voi jättää rauhaan. Sinun Sami K. ja Tomi R-K, käynnit eläkkeellä olevan äitini takapihalla on nähty, jopa usean henkilön silmin. Ja teidät on tunnistettu. Mikä on niin tärkeää että pitää mennä eläkeläisen takapihalle tirkistelemään ja tulla vielä nähdyksi? Pelotteluako? Eikö eläkeläisen voisi jättää rauhaan. Eläkeläistä todella pelottaa.
Osoite on siirretty sinne puhtaasti siitä syystä että kun osoite Rockopistolla piti olla jossain. Sattuman oikusta tämä tirkistelyjupakan yhteydessä paljastui jotain. Oikeuslaitos vuotaa! En tiennyt että osoitetta ei voi Prh:n päivittää yrityksen pankkitunnuksilla vaan että se pitää tehdä omilla henkilökohtaisilla tunnuksilla. Eli sattui siis tekninen tapaturma. Prh:ssa ei ollutkaan oikeita tietoja vaan vanha osoite. Ainoa paikka mihin oikeatieto oli toimitettu oli oikeuslaitoksemme. Ja sitten teidät nähtiin siellä. Takapihalla kurkistelemassa ikkunoista sisään kumpikin vuorollaan eri päivinä. Mitä te oikein ajattelitte? Ei maaseutupaikkakunnalla voi liikkua ihmisten pihoissa ja kulkea niiden läpi kenenkään huomaamatta. Kun Prh-erhe huomattiin ja päivitettiin, te olitte jo käyneet siellä, tieto ei tullut siis Prh:n sivuilta ja tiedoista. Tieto osoitteesta saattoi tulla teille vain oikeuteen toimitetusta osoitteen korjauksesta (uuden postiosoitteen ilmoitus).

Mutta jätetään tuo suo.
Paljon mielenkiintoisempaa on se että meille on kertynyt 2011 mennessä 56 nimen lista oppilaista jotka olivat keväällä 2007 Rockopistossa mutta josta ei ollutkaan tullut tietoa toimistolle. Siten heitä ei laskutettu tai he eivät olleet oppilasrekisterissä. Neljä tuon listan nimistä on maksanut oppilasmaksunsa 2010. Se on asia joka vahvistaa että tällaisia oppilaita todellakin oli.
Tähän kohtaan on hyvä muistaa jo aiemmin esiin tuomani asia: Turun hovioikeudessa syksyllä 2010 tuli vastaan sanomattomasti esille ja selväksi että (sankareiden ihan omasta kertomuksesta): heillä oli hallussaan kesällä 2007 isot niput oppilaiden toimittamia oppilastietolomakkeita, joita ei siis ollut toimitettu toimistolle eli tietoja jäi toimittamatta.
Hälyttävämpi on väite, ja jopa kirjallinen sellainen, että tällainen Rockopistolle tuntemattomaksi keväällä 2007 jäänyt oppilas on kuitenkin saanut laskun Rockopistolta??! ja lukukausimaksu on maksettu jo keväällä 2007. Siitä herääkin kysymys että kuka laskutti, kenen nimissä ja keräsi rahat ? Koska Rockopiston kirjanpito on olemassa, se kertoi karua totuutta: laskua ei ollut ainakaan lähetetty Rockopistosta! Ehkä Pelastusarmeija laskutti, kuka ties.
Sama 56 nimen lista kertoo myös karua toisen tarinan: Rocktehdas Oy todellakin käynnistyi syksyllä 2007 99% Rockopiston oppilailla. Nimi-lista kevään 2007 Rockopistossa olleista tuntemattomista on kertynyt aivan itsestään: 2007 syksystä lähtien kun uusia oppilaita on ilmoittautunut Rockopistoon, moni kertoo jo hakemuksessaan monenlaisia asioita, mm että hän oli Rockopistossa, hänen se ja se kaverinsa oli silloin ja silloin rockopistossa jne jne. Näin lista on muodostunut. Se on varmastikin aika totuuden mukainen, ainoastaan yhdessä asiassa on varmasti tiedoissa puutteita: siinä ei voi millään olla kaikki nimet. Neljää useampaa ei ole saatu maksamaan koska se vaatisi keväällä 2007 oppilaana olemisen vapaaehtoista myöntämistä, varsinkaan kun kevään 2007 opettajat eivät sattumoisin tee yhteistyötä ja jättivät muuten ne opettajan päiväkirjatkin toimittamatta yhteistuumin.

Kun tultiin toukokuun loppuun 2007, Rockopiston oppilaiden vanhemmat olivat niin vihaisia meille että meille tuli ainoastaan törkyä, ei sitä kullan arvoista tietoa jota olisi tarvinnut. Ja miksi olivat vihaisia? No kun heille oli selitetty että palkat jäi saamatta, sijaisia ei palkata ja oppilailta jäi iso läjä tunteja saamatta, me emme halua pitää keikkoja (?????!!!), Rockopisto on menossa konkurssiin ja vaikka mitä.

Kesäkuun 2. päivä: legendaarinen ”Tsau innokkaat bändikoululaiset” kirje lähti postissa maailmalle. Tulevan Rocktehtaan mainoskirje. Nuorin saaja, 8 vuotias, sai sen suoraan omalla nimellään. Kirjeessä kerrottiin opettajan ominaisuudessa että he olisivat tehneet vaikka mitä jos olisivat saaneet luvan, pyysivät jopa palautetta Rockopistosta jne jne. ja tervetuloa herrojen uuteen ja uljaaseen bändikouluun. Ei voi sanoa muuta kuin että opettajan eettiset säännöt poljettiin karusti jalkoihin pyhän bisneksen alttarin edessä.
Tämä kirje olikin sitten se ainokainen Rocktehdas Oy:n perustamiseen johtanut markkinointi. Tämä on riidatonta joka tasolla, niin esitukinnassa kuin oikeusasteissa, ja jopa heidän juristinsa vastineessa. Se on mielenkiintoista että sankarit väittivät tällä markkinoinnilla saaneensa ihan ”omia” oppilaita joiden avulla Finnverasta tulla tupsahti rahoitusta jolla Rocktehdas Oy:n toiminta polkaistiin fyysisesti käyntiin. No se ”omien” oppilaiden mysteeri selvisi sitten myöhemmin, ne löytyvät tuolta 56 nimen listalta. On se kumma ettei Finnverassa mikään hälytyskello soinut kun he olivat 2006 mukana rahoittamassa Suomen historian ensimmäistä yhdellä kertaa kahdelle paikkakunnalle samanaikaisesti perustettua bändikoulua. Vuotta myöhemmin he ovat rahoittamassa Suomen historian toista yhtä aikaa kahdelle paikkakunnalle perustettavaa bändikoulua. Paikkakunnat olivat samat: Hyvinkää ja Hämeenlinna.
Syy miksi Rocktehdas Oy perustettiin täsmälleen samoille paikkakunnille kuin Rockopisto vuotta aiemmin on aivan selvä. Rocktehdas Oy ei olisi voinut mitenkään hyödyntää Rockopistosta kaapattuja oppilaita perustamalla esimerkiksi pelkästään yhden Hämeenlinnaan tai vain Hyvinkäälle. Hyvinkääläiset eivät olisi lähteneet Hämeenlinnaan tai päinvastoin. Kaappauksen koko hyödyntäminen edellytti Rocktehtaan käynnistämistä Hyvinkäällä ja Hämeenlinnassa, kuten Rockopisto oli edellisenä vuonna käynnistynyt.

Kun syksyllä 2007 Rockopisto starttasi, syntyi Rockopiston ensimmäinen Suomen ennätys. Vanhoja oppilaita jatkoi vain 29 kpl. Oppilasmäärä oli keväällä virallisestikin 117 ja kun lisätään siihen se 56 niin määrä olikin 173.
Tähän väliin taasen: 173 oppilaan määrä täsmää täydellisesti Tomi R-K:n oikeudessa kuvaamaan työmäärään ja kiireeseen Rockopistossa keväällä 2007. Sitä kiirettä ei saa aikaiseksi 117 oppilaalla. Asian kertoo ihan yksinkertainen matematiikka. Matematiikka se on aina niin ihmeellistä. Ainiin tämä ensimmäinen Suomen ennätys, jonka Rockopisto teki jo heti ensimmäisenä toimintavuotenaan: ennätys oli se että virallisena oppilaitoksena Rockopisto menetti yhdessä kesässä (2007) karvan yli 83% oppilaistaan, se on aika lyömätön ennätys. Vähän huono sillä on vaan röyhistellä.

Kesä 2007 oli meille henkilökohtaisesti vaikea ja talous romahtanut. Vielä kesällä, kun emme todellakaan tienneet mitä oikeasti keväällä 2007 oli tapahtunut, syytimme itseämme katastrofista. Suorastaan koomista on se että vielä kesällä puolustimme kevään opettajiamme kiukkuisille valittajille ja otimme suvereenisti syyt niskoillemme. Mielestäni tämä on jo puhdasta tragikomediaa.
Vakavampi asia oli se että jouduin taivuttelemaan poikani Oton muuttamaan takaisin äitinsä luokse. Tilanne oli kesällä jopa niin vakava että meillä ei ollut edes ruokaa joka päivä ja tosiasiallisesti meillä nähtiin hetkittäin nälkää. Ei sellaisessa ympäristössä murrosikäinen poika voi asua. Kun Janakkalan kunnalta anoimme edes vähän rahaa Oton ruokaan, tuli taasen kylmää kyytiä. Vastaus oli: Janakkalan kunta ei lähde tukemaan yritystoimintaa ?? ja tyhjää tuli taas käteen. Miten murrosikäisen ruoka on yritystoiminnan tukemista ?
Taivuttelu muuttamaan takaisin äidin luokse oli varsin vaikea asia. Poika oli kaksi vuotta aiemmin käynyt kovan taistelun siitä oikeudesta että sai muuttaa isänsä luokse, koko taistelun lastenvalvojasta ja kukkahattutädeistä aina psykologilla juoksemista myöten. Se oli 13 vuotiaalle todella suuri taistelu ja sota, ja jonka hän ihan itse voitti.
Otto ei ole koskaan antanut täysin anteeksi tuota muuttoa. Aikuisena vain joutui tekemään tarvittavat ratkaisut, ikävätkin

Yksi asia kuitenkin meni Rocktehtailijoilta pieleen, Suomen Rockopisto ei kaatunut. Tai oikeastaan se kaatui mutta pysyi kuitenkin pystyssä, se tapahtui ainoastaan silkalla tahdonvoimalla. Ja toiminta jatkui syksyllä 2007.
Yhteen asiaan kenenkään ei kannata luottaa, ei sinunkaan Sami K. Se asia on se että olisi kaikkien suosiossa. Et sinäkään ole. 2007 kiersit pitkin Hyvinkäätä kertomassa miten et koskaan saanut palkkojasi, miten sinua huijattiin? ja että Rockopisto on jo tai menee konkurssiin ja vaikka mitä soopaa. Mutta kaikki joille soopaasi tarjoilit ja syötit eivät olleet kavereitasi, he kertoivat meille. Siksi tiedämme! Oliko se yrityksesi vielä ratkaista tilanne niin ettemme olisi voineet jatkaa Hyvinkäällä ja siten kevään 2007 tavoitteesi oli saanut täyttymyksen: Rockopisto olisi kaatunut.
Myönnetään että olit lähellä onnistua, todella lähellä.

Toinen ratkaiseva virhe

Me lähdimme liikkeelle uskoen Suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Meillä ei muualta muuttaneena ollut hajuakaan Hämeenlinnan kunnallispolitiikan kovasta pelistä, sitä paitsi me asuimme Janakkalassa sen eteläisessä reunassa.
Jos olisimme tienneet sen mitä saimme tietoomme joulukuu 2010 – helmikuu 2011 välillä, emme olisi koskaan lähteneet tekemään tutkintapyyntöä. Tietämättömyys maksoi Rockopistolle kymmeniä tuhansia euroja ja viimekädessä kuristi ja ehkäpä upottikin koko Rockopiston.
Kun tieto ettei syyttäjä lähtenyt valittamaan asiasta korkeimpaan oikeuteen levisi mediassa, meihin otti yhteyttä muutama taho 2010 joulukuussa ja 2011 tammikuussa joiden myötä meille valkeni ensimmäistä kertaa vallinnut karmea ja etukäteen jo sinetöity tilanne.
Niiden esitettyjen tietojen perusteella meidän kohtalomme oikeudessa oli jo sinetöity ennen kuin esitutkinta edes alkoi tammikuussa 2008. Mistä me saatoimme tietää että Satu Heikintupa (Vas) oli Tomi R-K:n avosiippa ja oli käynyt kauppaa siippansa asiasta. Ympäristölautakunnan puheenjohtajaksi oli Satu Taiveahon (Sdp) tilalle etsitty jo jonkin aikaa sopivaa ”lojaalia” kumileimasinta joka sitten kuin taivaan lahjana löytyi Heikintuvasta. Herra Harri Lintumäki (Kok), kaupungin valtuuston puheenjohtaja ja Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomari, hoiti sitten kulisseissa sovitun hinnan, siippa pelastui oikeudessa 2009.
Muuten ei mikään selitä käräjäoikeuden tuomiota. Tuomiota joka annettiin suullisena tunnin kuluttua istunnosta ja jonka tuomion perustelun ristiriitarakentaminen ei sisällä juurikaan salissa sanottua, osa perusteluista jopa ihan tuomarin omaa keksintöä jota eivät vastaajat edes vahvistaneet, siinä esiintyy koko juttuun kuulumaton henkilö ja tuomiosta vapautettiin henkilö joka ei edes ollut asiasta syytteessä. Itse istunnossa tuomari jo ensi minuutilla totesi että (ja tämä on sanatarkka): josko tässä nyt mitään on? kutsui vastaajia todistajiksi, haukkui asianomistajan, meidän, juristin pystyyn, naureskeli puolustuksen juristin kanssa yhdessä asianomistajalle ja heittelivät asianomistajaa alentavia vitsejä, estivät asianomistajaa kertomasta mielestään tärkeää asiaa jne. jne.
Onneksi nauhat on tallessa. Niitä on kuuntelutettu ja tuomion perustelua luetettu useallakin asiantuntijalla. Yhteenveto kaikkein kommenteista on selvä: istunto ja tuomio omasi kaikki epäoikeudenmukaisen oikeudenistunnon piirteet!

Kun teimme tutkintapyynnön elokuussa 2007 Hämeenlinnan poliisille, Hämeenlinnassa oli kova peli menossa. Sara Syyrakki oli juuri potkittu pois laittomasti ympäristötoimen johdosta, Satu Taiveaho savustettiin ympäristölautakunnan puheenjohtajuudesta ulos ja Satu Heikintupa nousi yllätystahona ympäristölautakunnan puheenjohtajaksi. Kuulimme jopa tämmöisen luonnehdinnan: miten lautakunnan hiljaisimmasta ja näkymättömimmästä hiirulaisesta tuli puheenjohtaja varsinkin kun hän ei ole edes Sdp:stä. Puolueet ei hevin luovu heidän paikkamandaateistaan. Joka jo sinällään kertoo että kovaa peliä pelattiin, todella kovaa. Ja kaikkien näiden asioiden joko suorana tai taustavaikuttajana toimi ja häsläsi herra Harri Lintumäki.

Syyttäjä Matti Torkkel totesi kevättalvella 2011 puhelimessa että hänen mielestään käräjäoikeuden tuomio oli etukäteen päätetty ja että hän oli Turun hovioikeuden istunnon jälkeen 110% varma että tuomio muuttuu. Kommentin hän antoi tilanteessa jossa hän ilmeisesti luuli että juttu on ohi ja ei tiennyt että me olimme hakeneet valituslupaa Korkeimmasta oikeudesta vaikka hän oli päättänyt olla sitä hakematta.

Kuinkas Hovioikeudessa kävikään, miksi tuomio ei muuttunut. Tuomion perustelu tuntui kulminoituvan siihen etten olisi vastaajille todennut että kyseessä on yrityssalaisuus. Siis nimenomaan etten käyttänyt sanaa yrityssalaisuus.
Asian on tietysti monimutkainen, käräjäoikeus ja hovioikeus vältti visusti sotkemasta mukaan asiaa että Rockopisto oli virallinen oppilaitos, silloin perustelu ei toimi.

Toinen tärkeä asia, jonka seurauksena varsinkin Turun Hovioikeudelle ja tuomion perustelulle on todella moni nauranut ja toisaalta ihmetellyt että miten on mahdollista.
Tämä asia on että työskentelin reilusti yli kymmenen vuotta turvallisuusalalla ja aihe oli: yrityssalaisuuksien suojaaminen. Ja voin tässä rohkeasti todeta että kuuluin varmasti joukkoon asiantuntia tai jopa huippuasiantuntia. Huippu sanaa voi ehkä perustella uran aikana olleilla asiakkailla, mm. kihlakunnatkin.
Vastaajat osasivat kuitenkin kertoa (nauhoilta löytyy) tarkalleen yrityssalaisuuden sisällön ja jopa käyttivät sanaa salainen. Eli Turun hovioikeuden päätös siis tuntuu kulminoituvan vain siihen että vastaajat eivät käyttäneet sanaa: yrityssalaisuus.
Tässä muuttui tärkeäksi kohta jossa Harri Lintumäki esti minua kertomasta Rockopistoa edeltänyttä työuraa asiaan kuulumattomana.

Korkein oikeus ei antanut valituslupaa heinäkuun alussa 2011.

Harri Lintumäestä voi todeta että lyhyessä ajassa keväällä 2011 löysimme useita oikeusjuttuja, joissa on samoja piirteitä kuin omassamme, joissa Harri Lintumäki on tuomaroimassa.

Viimeisin kuulemamme juttu on tältä kesältä 2011.

Siinä Harri Lintumäki jäävättiin jutusta eturistiriidan ja tuomarille sopimattoman toiminnan takia vain paripäivää ennen oikeudenistuntoa. Jutussa pienen kahvilan omistajapariskunta käy taistelua Vakuutusyhtiö Pohjantähteä vastaan. Kahvila toimi aikanaan aivan siinä linja-autoasemaa vastapäätä.
Kun kahvila aloitti aikanaan, jo muutaman kuukauden toiminnan jälkeen henkilökunta sai oireita ja pyysivät terveystarkastajan paikalle. Terveystarkastaja löysi tiloista pitkään rakennuksessa jo olleen ja pahasti levinneen säteissienen. Kahvila joutui lopettamaan toimintansa ja asiasta alkoi oikeudenkäynti vakuutusyhtiö Pohjantähden kanssa jonka Pohjantähti hävisi ja joutui oikeuden päätöksellä korvaamaan yrittäjille 90.000 euroa.
Sen jälkeen alkaakin Hämeenlinnan villinlännen käräjäoikeus, tai oikeastaan Neuvostoliitto.
Nimittäin joillakin perusteilla jo päätetyn jutun voi saada takaisinsaantina uudestaan käräjäoikeuteen, normaalistihan päätöksen jälkeen pitää valittaa seuraavaan asteeseen.
Tässä jutussa Pohjantähti junaili Harri Lintumäen kanssa takaisin saannin Hämeenlinnan käräjäoikeuteen, siis Harri Lintumäki päätti sen. Ja samalla jutun istuvaksi tuomariksi tuli Harri Lintumäki. Torin laidallakin alkoi tapahtumaan, tiloissa aloitettiin ”asbestityöt” ja edes tavarantarkastajalla ei ollut asiaa sinne.
Jutussa Harri Lintumäki meni niin pitkälle että otti kahvila yrittäjien asiamieheen yhteyttä ja vaati sitä osapuolta hyväksymään Pohjantähden vaatimukset, siis ennen istuntoa. Tästä asiamies tajusi ettei tulevassa oikeuden käsittelyssä ole kyse enää tuomarin valan tehneen tuomarin oikeustoiminnasta.
Asiamies vaati Harri Lintumäen jääväämistä asiasta perusteella että Harri Lintumäki istuu Suomi-yhtiöiden hallituksessa johon myös Pohjantähti kuuluu. Ja näin Harri Lintumäki jäävättiin jutusta. Kaiketi on aika ilmeistä se että Harri Lintumäki on rotareissa, HPK:ssa yms. yhteydessä ollut usein Pohjantähden kestittävänä ja yhteisiä rahallisiakin toimia ja etuja on ollut, ja kuulemani mukaan usein. Tämän perusteella Harri Lintumäen olisi, jos hän olisi moraaliltaan tuomarin eikä poliitikon kaltainen, pitänyt alun perin jäävätä itsensä jo koko jutun takaisin saannista oikeuteen pois. Mutta jääväys tapahtui vasta pakon edestä.
Kahvila yrittäjiä käy sääliksi. Koko juttua ei edes pitäisi olla uudestaan käräjäoikeudessa, olen kuullut että jopa terveystarkastaja ei enää tule todistamaan oikeuteen (kaupungin työntekijä) ja sääliksi käy niitä siinä rakennuksessa asuvia, säteissieni kun leviää varsinkin kun se on ollut pitkään.

No, löytyyhän Harri Lintumäki Inno-Parkinkin lähes jokaisen yhtiön hallituksesta tai johtokunnasta jne jne. ja vaikka mistä. Tietääkö kukaan miksi HPK on viimeisenä toiminut SM-liigassa yhdistyksenä. Vastaus on Kummilan konkurssi.

Että sellainen tuomari Hämeenlinnassa. Sellainen tuomari saa toimia oikeusvaltiossa nimeltä Suomi. Sellainen poliitikko on Hämeenlinnassa. Meillä ei oikeudessa ollut mitään mahdollisuuksia kuulemamme mukaan koska asia oli Hämeenlinnan kunnallispolitiikan alttarilla jo etukäteen päätetty.

Enää näillä asioilla ei ole enää muuta merkitystä kuin se että näistä Rockopiston tuho johtui. Noiden asioiden kohdalla ketään ei julistettu syylliseksi, tuomiot olivat vapauttavia, ja toisaalta, luottamus oikeuslaitokseen romahti niin ettei uusia juttuja meidän toimesta aloiteta. Näihin asioihin Rockopisto kuitenkin perimmältään tuhoutui ja nämä olivat Rockopiston pahimmat virheet.

Rockopisto erosi heti alusta lähtien kaikista muista yhdessä asiassa, se perustettiin silkasta idealismista ja intohimosta.
Idealismi saneli ja ohjasi monia asioita matkan varrella. Se takasi sen että oppilaat olivat aina Rockopistossa etusijalla. Rockopisto ei ollut olemassa sen takia että opettajilla olisi töitä tai omistajille tulisi mammonaa. Kuten vaikka Sibelius opisto tai Rocktehdas Oy ja moni moni muu.
Se että oppilaat olivat etusijalla antoi Rockopiston oppilaille mahdollisuuden päästä tekemään ja kokemaan asioita jotka eivät muualla olisi olleet mahdollisia. Idealismi antoi perusteen jopa sosiaaliseen toimintaan, koko Suomen Rockopiston historian ajan opistossa on ollut oppilaita sosiaalisin perustein eli lukukausimaksuja ei ole tarvinnut maksaa. Toki eri vuosina eri määrä, mutta joka vuosi on ollut.
Perusteeksi riitti se että kun näki oppilaan innon ja paneutumisen asiaan ja kun riittävä varmuus oppilaan varattomuudesta tuli, päätös oli selvä, oppilas sai jatkaa Rockopistossa.
Rockmusiikin hengen mukaan erilaisuus oli sallittua, ja toivottua, Rockopistossa. Ihan vaan Tomi R-K:lle viestinä: ei omaa silmää miellyttämättömiä oppilaita voi käännyttää pois vain ulkoisen olemuksen vuoksi. Terkkuja Lauralle.
Romahduksen mukana hautautuivat myös tekniset innovaatiot jotka olivat juuri tuloillaan Rockopiston käyttöön. Pelkästään niiden idea sellaisenaan olisivat ajan myötä pelastanut Rockopiston taloudellisesti tukeville jaloille.
Ja monet muut ihan asiaan suoraan liittyvät tai sitä likeisesti sivuavat teknistuotannolliset ideat.

Ja terveisiä vaan Hämeen Ely-keskuksen Eino Jokiselle: formatisoinnin kansainvälistämiseen ei tarvitse enää etsiä rahoitusta.

Nyt viimeiseksi vuodeksi jääneenä lukuvuonna 2010 – 2011 asiat alkoivat vasta kulkemaan etukäteen visioidun perustavoitteen tasossa. Siinä olisi ollut se perusta jota olisi tarvittu varsinaisten visioiden toteuttamiseen ja todellisen läpimurron aikaansaamiseen. Se jäi nyt meiltä kaikilta näkemättä.
Ehdimme kuitenkin todistaa että lahjakkuutta löytyy vaikka kuinka ja tehdä jo nyt Rockopistosta merkkipaalun ja standardin bändiopetukselle. Opetukseen kehitetyn opetuskokonaisuuden käyttöönotto jäi vajavaiseksi, loppuun asti ei siinäkään alkuunkaan ehditty mennä. Kokonaisuuden käyttöön otto oli muutoinkin hajautettu eri tavoin palasiksi eri opettajien kohdalla. Siinäkin oli taiteen laji opeteltavaksi: miten niin keskenään erilaiset opettajat saisi tekemään halutut kokonaisuuteen liittyvät asiat omalla sarallaan toivotusti ja hallitusti. Sen opetteluun meni monta vuotta ja sekin toimi jo viimetalvena ensimmäistä kertaa kohtuullisesti.

Jonkun toisen astuminen Rockopiston saappaisiin ei ole helppoa. Saavuttaa edes sitä mitä siinä jo oli sitä ei voi saavuttaa mitä oli tulossa. Ainakaan siihen ei kykene Rocktehdas Oy koska heiltä jäi jo alunperinkin tajuamatta koko jutun jippo ja ydin.

Lopuksi

Pahoittelen sitä että ihminen ei voi kyetä kaikkeen. Henkinen selkäranka yksinkertaisesti katkesi 5.9. keväästä 2007 lähtien kertyneen vuosien taakan ja painon alla.
Jotkut ehkä maanantaina tajusivat että se oli todellakin poikki. Vuosikausia jatkunut taistelu, kaatuvien seinien pystyssä pitäminen silkalla tahdonvoimalla on kuluttavaa, nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että se on todella kuluttavaa ja raskasta. Kaiken sen vuosien varrella meitä henkilökohtaisesti kohdanneen ilkivallan ( auton renkaita puhkottiin, savupiippuun pudotettiin kivi: todellakin, mutta aivan tuurista piippu ei mennyt tukkoon, tavaroita rikottiin jne jne. ainoana talona kotimme alueella, jatkuvaa jäynää), lähes jatkuvaa panettelua, syyllistämistä ja vaikka mitä. Samaan aikaan perhesuhteet lapsiin hajoavat, oma omaisuus kuluu opiston seinien pystyssä pitämiseen, maine tuhoutuu. Miksi? Miksi? Sitä kysyy varmaan jokainen? Siksi. Silkasta intohimosta. Me tehtiin jotain, jotain suurta. Todellakin jotain tavallista suurempaa.
Pete, sanoit että: Harri tää on sun elämän työ. Niin onkin ja enemmän. Tämä oli minun lapsi, nyt siis toinen joka kuoli. Niin syvältä tämä ottaa.

Pahoittelen että puhelinnumerot piti vaihtaa tiistaina. Törkyä alkoi tulla paljon, sen ymmärtää. Mutta kun luurista tuli tappouhkaus, se oli liikaa. Vaikka sen normaalisti olisi kestänyt, niin ei nyt kun on maahan lyöty ja sirpaleina.

Tragikomedia meidän elämässä ei ole loppunut edes konkurssiin: perjantaina nauroin ja irvistelin vuoron perään kun kuulin työkkärissä että työttömänä työnhakijana emme saa edes työttömyyspäivärahaa koska työssäoloehtomme ei täyty kun palkkaa ei ole saatu. Aattele Pete. viisi vuotta Rockopistoa takana ja tässä tilanteessa ollaan. Ehdotus oli että sieniä keräämään tai kirpputorille myymään. Myymään mitä? Matojako, niitä saa maasta kaivamalla pakkasiin saakka.

Kun katsoo ja kuuntelee mikä mediameteli (14.9.2011) pienestä Suomen Rockopistosta on syntynyt: jos meillä olisi ollut noin paljon oppilaita luin esitetään, olisimme selvinneet. konkurssista heilahtamalla. Hupaisaa, ja samalla surkeaa, on ollut seurata median sopulikäyttäytymistä, josta saamme kiittää Hyvinkäällä ilmestyvää Aamupostia. Teemaksi tuntuu muodostuvan että katosimme oppilaiden rahat mukanamme. Totuus on joskus mediaa ihmeellisempää. Rahoja ei ollut minkä kanssa kadota ja ihan on virallinen osoite josta posti on tavoittanut joka päivä. Ainoastaan omat henkilökohtaiset numerot on siis vaihdettu törkyn takia, Rockopistolla ei ollut omia numeroita enää moneen vuoteen. Eli mitään päätä eikä häntää ole uutisoinnissa. Helppo on lyödä lyötyä. Uskokoon ken tahtoo mutta näin asia vaan on.

Mutta mylläkkä kertoo että Rockopistossa todella oli jotain suurempaa spirittiä. Ja paljon enemmän kuin koskaan edes tiesikään ja tajusi. Ja todistaa tämä jotain muutakin, rock-musiikissa on edelleen voimaa.

Rockopiston historia oli alusta asti yhtä myrskyä: toiminta yritettiin kaapata bisneskiihkoisten kiiltävin silmin tahmeisiin näppeihin, luutuneet vanhan maailman kannattajat vetivät mattoa alta minkä ehtivät joka välissä kaikki nämä olemassaolon vuodet, Rockopisto yritettiin sotkea politiikan syövereihin ja vaikka mitä. Vielä sortuessaankin Rockopisto saa myrskyn aikaan. Siihen ei kaikki pysty.

Sitä ROCK on, kovaa ja..! Sitä Rockopistokin oli!

Ja Sampo, Ilmari ja monet, todella monet muut kumppanit, teissä on rokkia. Viekää soihtua eteenpäin.

Rockopiston soihtu on sammunut.

HA